Oli kyllä harvinaisen pieni näyttelypaikka tällä kertaa valittu jenkkierkkarille. Paikka oli normaalin liikuntasalin kokoinen eli ei sinne mahtunut kuin yksi kehä ja loppu tila olikin trimmauspöytien ja häkkien valloittamaa. Me survouduimme perimmäiseen nurkkaan ja seurailimme kun monta ennestään tuntemattoman rodun edustajaa puunattiin ja käsiteltiin kehä kuntoon. Voin kyllä sanoa että siinäkin oppii jo todella paljon kun vain seuraa vierestä, tuli opittua kuinka hihna laitetaan jenkeillä ja mitä niiden turkille tehdään ennen kehää. Sinällään varsin mielenkiintoista ja tarpeellista näin junnuja ajatellen!

Kehät oli myöhässä ja junnujen alkamisaika venyi parilla tunnilla. Kun vihdoin junnujen vuoro oli, niin selvisi että ennestään neljästä ilmottautuneesta vain kolme oli saapunut paikalle ja yksi näistä kuului nuorempaan ryhmään ja kaksi vanhempiin. Joten tämä nuorempi junnu sai pyöriä kehässä yksin ja me Oton kanssa saimme vanhemmissa vastaamme jenkin. Tämä ei ollut yllätys, nimittäin eipä paikan päällä muita koiria oikein näkynytkään yhtä turisti ranskanbulldoggia ja villakoiraa lukuunottamatta. Oton kanssa kaikki sujui varsin mallikkaasti, mutta sitten tuli minua ennalta jännittävä vaihto. Koskaan en ole jenkkiä handlannu, mutta olin koko päivän yrittänyt opiskella sivusta kuinka niitä handlataan. Seisotus oli hieman hakusessa kun en oikein tiennyt kuinka siitä kuonosta pidellään, mutta kyllä se lähti sujumaan. Myöskin liikkeessä tuntui hankalalta kun ei samalla tavalla nähnyt itse liikkeitä kuin Otolta, mutta yritin pitää reipasta askelta yllä niin kuin muutkin. Tuomari antoikin minulle ykkösruusukkeen eli en tullut ainakaan viimeiseksi! Kommenttia sain sen verran, että monipuolisuuteni takia sijotuin, joka kuulosti tosi hienolta kun en uskonut handlaavani jenkkiä oikein..

Saman tien olikin nuorempaa junnua vastaan kilpailu ja hänelläkin oli jenkki handlattavanaan. Ensin Oton kanssa L, jonka jälkeen vaihto. Nyt paljon itse varmempana esitin tämän jenkin, sillä tuomarilta sain hyvää kommenttia aiemmin. Eipä se kai nyt niin huonosti mennyt, sillä tuomari osoitti minut ensimmäiseksi! Ensimmäinen voitto siis virallisista! Eiväthän nämä nyt niin älyttömän suuret kisat olleet, mutta voitto mikä voitto! Tuntuu kyllä niin upeelta että sain ne jenkit esiintymään. Koskaan en nimittäin ole spanielia handlannut ja olen olettanut jenkin olevan hyvin hankala handlattava. Ei se nyt aivan yli voimainen ollutkaan, jos kerta minäkin sain esiintymään. Nyt sai kyllä JH-touhut uutta potkua, seuraavia kisoja odotellessa!

Kotiin kun pääsin ajattelin ottaa Cicin kanssa jotain, kun en ole ollut koko päivänä kotona. En jaksanut raahautua ulos, joten pientä kapula treeniä naksuttimen kanssa. Cicille kapula oli taas aivan kauhuissaan kapulasta, joten alkuun naksua vain nuuskuttelusta. Nopeasti mieliin muistui, että kapula otetaan suuhun ja siitä superkehuja! Väliin piristystemppuja ja uutta settiä kapulatreeniä, joka alkoi loppua kohti näyttämään todella kivalta. Hiljaa hyvä tulee sanoi mummo liikenteessä ;)