Taas ne samat vanhat selitykset, koulu on vienyt hirmusesti aikaa ja plaaplaa, mutta mitäs sitä totuudelle voi? Nyt voi huokasta helpotuksesta ku lukukausi olis ohitse ja parin viikon loma, jonka jälkeen pitäis taas jaksaa opiskella ahkerasti. On kyllä kiva ei aamulla tarvi miettiä heräämistä vaan saa omaan tahtiin heräillä ja sitte voikin lähteä koirien kanssa tarpomaan umpihankeen. Mikäs sen mukavempaa :)

Mutta jos blogissa on ollu hiljasta niin on ollut myös treenailujen puolesta. Satunnaisesti ollaan käyty agittamassa, pari kertaa ollaan tokoiltu ja olihan tässä muutamat näyttelytki (Jyväskylä ja messari) joista nyt haettiin lähinnä kokemusta ja tyhjentämässä tilinsä kaikilla kivoilla kojuilla. On tässä tullu kyllä huomattua juttuja ku ei pitkää aikaan olla ehditty sillai ihan tosissaan reenaamaan. Tokossa on ollu pakko helpottaa entisestään, kun ei muistu mieliin mitä pitäis tehdä ja agilityssa on tullut pulma vastaan, nimittäin kovien äänten kammo. On se jo aiemmin huomattu, mutta nyt se on pahentunut niihin merkkeihin, että Cici menee aivan lukkoon kun keinusta tulee pamaus. Sitä sitten selvitelläänkin pidempi tovi ja kisaaminen jää haaveeksi vaan pitkäksi aikaa luultavimmin ;s

Ja tokoilut, noooh.. Ehkäpä tää tästä ku rupee useemmin reenimään. Eilen oltii Minnan&aussieiden kanssa reenimässä ala-asteella ja tehtiin ihan pieniä pätkiä seuraamisia. Ensinnäkin tuo on alkanut ihan hirvittävästi edistämään kiitos eteenpäin palkkaukseni joka toimi juu silloin, kun Cici oli aivan liian jäljessä. Joten nyt palkkaa tuleekin niin että se tipahtaa suoraan päähän, eipähän oo liian takana palkka tai liian edessä (8 Ja toinen mitä tehtiin niin luoksetuloja, mutta siihen on palannut se iänikuinen pomppu. Ää, joten sitä sitten pitäis reeniä pois.. Mutta ketä tästä saadaan syyttää, minua tietysti. Oma vika ku ei suksi luista :)

Eipä tätä kuitenkaan kovin vakavasti ottaa.. Jyväskylän epäonnistuneen jh-kiertueen jälkeen voikin tie olla vain ylöspäin, joten alkuvuodesta suuntana olisi Lahden jenkkierkkarin junnut, jos vaan ilmottautuminen onnistui. Katsokaas kun minä viisaana tyttönä viimisenä ilmopäivänä pistän hätäpäissäni ilmottautumista menemään, mutta ei se mitään. Ja tarkoituksena muutenkin kierrellä junnuja vähän enemmän ensi vuonna kun kerta viiminen kisavuosi olisi tuloillaan. Siitä sitten kaikki irti!

Vaikkei harrastuspuoli oikein loppuvuodesta ole pelittänytkään, niin ollaan me kunnostauduttu hyväntekemisessä ! Käytiin nimittäin maanantaina moikkaamassa vanhiksella mummoja Cicin kanssa ja tehtiin muutamia temppujakin, mikä oli tietysti mummojen mieleen. Moneen otteeseen saatiin kuulla kysymykset, onkos tuo nyt minkä ikäinen jne.. Voi toista, kun näyttää koko ikänsä aivan pentuhauvalle. Tosin vielä pennumman näköisen siitä tekee tuo ylipitkä karva. Ensi vuonna sitten sekin poies (: Nyt kuitenkin meidän konkkaronkka rupeaa joulun viettoon ja joulun jälkeen voidaankin sitten reeniä tosissaan ;)